Yks sinnittelijä – kirjoituskilpailun satoa

Olen kotoisin toisesta läänistä kuin Lahti. Maaseutupitäjän kasvatti olen. Jouduin tai pääsin eläkkeelle 1980 –luvulla. Olin kuitenkin töissä neljä tuntia päivässä lähikaupungissa. Ompelutyö rasitti selkääni. Ajattelin, että ehkä jaloilla liikkuminen töikseni olisi parempi. 

Pääsin vapaaehtoistöihin Hämeeseen. Tein siellä keittiöhommia. Pidin siitä paikasta, mutta taas se kävi liian raskaaksi. Selkääni särki ja mielialani ei ollut aina hyvä. Olin siellä kaksi vuotta. Kuulin eräästä paikasta lähellä Lahtea. Sekin oli vapaaehtoistyö. Ei tarvinnut näistä vaivoistani puhua hänelle, joka otti minut sinne töihin. Tein taas keittiö- ja siivoustöitä. Pidin varsinkin keittämisestä. Taisin rasittua aikalailla. No, se loppui sitten. Olin siellä yhdeksän kuukautta. 

Tunsin Lahdessa erään naisihmisen. Kävin hänen luonaan ja hän ehdotti, että Pelastusarmeijan Naisten Asuntolasta voisin saada asunnon. En halunnut lähteä takaisin sinne, mistä olin alunperin lähtenyt. Ajattelin, että kun minussa on karjalaista ja savolaista sukua, voisin kotiutuakin sinne. Pääsin sinne Pelastusarmeija asuntolaan. Virkkasin siellä melko isokokoista liinaa, joka nyt on pöydälläni. 

Sitten menin käymään tuttavani luo kotiläänini kaupunkiin. Siellä luin lehdestä eräästä kurssista. Mielessäni oli vaan, että kyllä minä vielä työelämään haluan. Se oli kansanopistolla. Sieltä käsin kävin eräässä raamattupiirissä. Sanoin siellä, että mitä minä siellä Lahdessa teen, kun ei ole kunnon asuntoakaan. Siellä sattui olemaan eräs nainen, jonka sisar Lahdessa miehensä kanssa vuokraa asunnon. Sain sen asunnon ja niin minusta tuli lahtelainen. 

Kävin eräässä seurakunnassa. En oikein halunnut sinne mennä. Pääsin kansanopistoon taidelinjalle vaikka ikäni oli jo aika ”vanha”. Aika mukavalta se tuntui siellä olla. Oli tekemistä. 

Sitten sain siivoustyötä. Jonkin verran voin tienata eläkkeen lisäksi. Myös mustikoita poimin ja pyöräilin. Halusin metsään. Sain ostettua puhelimen. Kolme kuukautta tein sitä siivoustyötä. Taas alkoi selkää särkeä. 

Kävin Wellamon ja Harjulan käsityö- ja taidepiireissä. Myös Mielenterveystyön Tuki ry:ssä oli tekemistä ja ihmisiä. Löysin toisen seurakunnan, johon olen kotiutunut. Uskon, että Taivaan Isä minut sinne johdatti. Olen ollut Lahdessa 30 vuotta. Kannatti tulla. Ja meinas unohtua Ystäväpirtti, jossa sai tavata ihmisiä. 

Nimimerkki ”Yks sinnittelijä” 

Palaa pääsivulle