Vihreä kesä – Kirjoituskilpailun satoa

Soutuvene tuli saaren takaa laskevan auringon punaista siltaa myöten, joka rikkoutui veneestä, airojen liikkeistä tuhansiksi punavälkkeiksi.
Sorsat ränkättivät veneentulosta.
Mies souti hiljaa ympärilleen tähyillen.
Yksinäinen koskelo lensi järven pintaa siivet viuhuen etäämmällä. Kuun kalpea kuvajainen taivaalla.
Kaunis on kesäyö Suomen järvillä.
Haulikko kumahti kahdesti.
Rantaruohikon reunaan ehtineistä sorsista jäi kaksi kellumaan paikoilleen.
Venemies kolautti haulikon veneenpohjalle, tarttui airoihin, noukki kohta saaliinsa järvestä.
Kohta vene liikkui tulosuuntaansa.
Soutajan matalaääninen hyräily loppui melkein alkuunsa.
Airot koskettelivat tasaisin välein järven pintaa.
Siinä meni onnellinen mies kahden, äsken kuolleen, kesänvanhan sinisorsan kanssa kohden kotiaan. Vaimonsa tuleva ihailuilme mielessään…

Raimo Bärman

Palaa pääsivulle