Tarinoita Lahesta – Kirjoituskilpailun satoa

Eilen oli kaunis äitienpäivä ilma, jota vietimme ulkona ja joimme kahvia ja teetä lasten ja lastenlasten kanssa sopivalla etäisyydellä toisistamme.  Mutta aamulla satoi vettä ja räntää, joten piti alkaa kirjoittaa.

Olen yksinolija paitsi kissa, joka on minun hyvä ystäväni. En ole muuten tiennyt, kuinka viisas kisuli voi olla. Minä olen jo vanha ämmä pikkusta vaille 90 vuotta. Muisti on vielä hyvä. Karjalastakin muistan vielä. Silloin sai varoa pommitusta. Nyt ollaan koronan kanssa tekemisissä ja toivomme vain, että yläkerran isäntä pitää meistä huolen. Näkö alkaa vähän kiusasta, koittakaa saada selvä.

Minä olin vasta yheksäntoista vuotias, kun tulin Lahteen ja jonkun ajan päästä menin naimisiin. Kerkesin olla yli kuusikymmentä vuotta aviossa, kun hyvä mieheni nukkui pois. Minä olen ollut leskenä kissan kanssa. Kissa on vasta noin neljä vuotta vanha, mutta minä olen toistakymmentä vuotta ollut leskenä. Sadekin jo loppui ja minäkin taidan lopettaa. 

Kaikkea hyvää kaikille ihmisille toivoo

Nimimerkki ”ruormuori”


Palaa pääsivulle