Suomen ja maailman v. 2020 korona-päiväkirja – kirjoituskilpailun satoa

12.03. Ennen koronaa – kaikki hyvin
Lähden kampaajalle kello yhdeksitoista. Tyttöni leikkaa tukkani. Hän on kampaaja-yrittäjä. Vettä sataa vähän. Ajattelen, että on ihanaa kun kevät tulee pian. Pääsen torille myymään. Se on ollut harrastukseni vuosien ajan. Ensi viikolla hoidan tyttöjä. Tytöt ovat lapsenlapsiani, silmäteriäni. 10 v ja 12 v ihanat tytöt.
Tullessani kotiin käyn vielä City-marketissa. Sataa edelleen vähän. 

15.03.
Suomessa on vahvistettu paljon koronatapauksia. Mietitään, että ikäihmisiä on suojeltava tartunnoilta. 

16.03.
Alkoi eristys. Varmuuden vuoksi en hoida nyt tyttöjä. Tartuntoja on aika vähän. Hollolassa ei yhtään. Lauantaina käyn Hollolan Lidlissä ruokaostoksilla keskellä päivää. Tuntuu ihan normaalilta. 

23.03.
Nyt alkaa olla selvää, että pitää pysytellä omissa oloissaan. Kahdet hautajaiset olisi ollut, mutta näyttää selvältä, että ei voi osallistua. Käyn ostamassa muistoadressin kummallekin. 

Hallitus antaa määräyksen, että yli 10 henkilöä eivät saa kokoontua. Hallitus antaa myös määräyksen, että vanhojen on pysyttävä kotonaan. Ahdistaa. Olen tottunut liikkumaan. On myös selvää, että torikauppaa ei voi tehdä. Kuukausimarkkinatkin on peruttu. On todella paha mieli. En siis näe tyttöjä, joita niin paljon rakastan. En voi tehdä torikauppaa. Rahaa on vähän. Eläke on pieni. Torikaupalla olen saanut lisätuloja. Itken vähän. Sitten tulen ajatelleeksi, että eihän siellä liiku ketään kenelle myydä, joten ei mitään väliä saako olla vai ei. Helpottaa. On lähes normaali olo. Hetken. 

Televisio pitää tiedotustilaisuuksia. Pääministeri ym. hallituksen ministerit puhuvat. 

Tapauksia on tullut yhä lisää. Helsinki-Vantaan lentokentältä tulee pohjois Italiasta ja Tirolista matkustajia, lomalaisia. Pian kuullaan uutisia, miten he ovat tuoneet virusta mukanaan. Ihmisiä sairastuu yhä lisää. Salpausselän kisat pidettiin. Ihme ja kumma, Lahdessa säästyttiin koronan leviämiseltä. Silloin ei vielä tiedetty, mitä nyt. Yhä enemmän sairastuneita.  Urheilukisoja perutaan. Kausia keskeytetään. Formulat perutaan. 

Mitä on tapahtumassa. Muissa maissa on kuollut paljon ihmisiä, sairastunut satoja. 

28.03. 
Uusimaa suljetaan. Sinne ei saa mennä kukaan, eikä tulla pois kukaan. Uudellamaalla eniten tartuntoja. Lahdessa ei vielä kovin paljon. Ulkona liikkumista kehotetaan vähentämään. Kun katson ikkunasta, näkymä on kuin aavekaupunki. Ihmiset eivät liiku. Naapureita en ole nähnyt aikoihin. Kirkkoon ei pääse, eikä saunaan. 

01.04. 
Eläke tulee. Päätän mennä S-markettiin kello 7 aamulla (riskiryhmät). Kolme yksinäistä miestä kävelee kärryjen kanssa. Maitohyllyjen luona on yksi hyvin iäkkään näköinen pariskunta. Kukaan ei puhu mitään. Kaikki karttelevat toisiaan. Myyjät purkavat tavaroita pelokkaan näköisenä. Kukaan ei tervehdi. Taustamusiikki ei soi. On aavemaisen hiljaista. Tulee tosi ahdistava olo. Ei uskalla yskäistä, ettei kukaan säikähdä. Haluan päästä mahdollisimman pian pois täältä. Osa ostettavista unohtuu. Autossa vasta muistan, mutta en halua mennä takaisin. Kotona puran tavarat ja yritän vähän nukkua, ei onnistu.  

Päivällä menen pankkiin maksamaan laskuja. Sisällä ei ole kuin yksi mies. Kun olen pois lähdössä, sisään tulee nuori pariskunta. Tulen siihen tulokseen, että ainakin tyttö on aineissa, ehkä poikakin. Menen kotiin ja pesen kertakäyttöhanskani huolella vedellä ja saippualla. En tiedä, miksi purskahdan itkuun. Nyt on ollut aurinkoisia päiviä. Yleensä rakastan aurinkoa ja kevättä, kesää. Nyt huomaan toivovani sadetta. 

04.04. 
Huomenna on syntymäpäiväni. Olen päättänyt tarjota pikkutytöille ja omalle tytölleni teetä ja pullaa heidän pihassaan (turvaväli). Menen kahdelta. Laitan pitsiliinan nipsuilla kiinni pihapöytään. Sitten mukit, sokerit, tee ja pullapitko. Onneksi paistaa aurinko. Vaikka onkin kylmää, ei sada. Juomme, juttelemme, etänä, ei kosketa. Silti lohdullista. 

Tulomatkalla päätän ajaa rantaan. Parkkeeraan auton ja lähden kävelemään rantatietä. Vesijärvestä on lähtenyt jäät. Vain rannalla on vähän. Aallokko on aika kova, kuohupäinen. 

Kun tulen kotiin, kissa on jo ovella vastassa. Ihan pienen hetken voi huijata itseään ja kuvitella, että on vain ihan tavallinen lauantai. Mutta vain hetken. Näkymätön vihollinen on olemassa entistä vahvempana edelleen. 

Avaan television. 250 uutta tapausta, 25 kuollutta. Loppuuko tämä koskaan. Lapseni työskentelee kampaamossa Tmi nimellä, miten hänen käy, kaksi huollettavaa. Vävyni on rakennusalan yrittäjä. Mitä siellä vielä tapahtuu. Miksi annat Herra tämän kaiken tapahtua. Meitä opetetaan nyt kovalla kädellä. Tämäkö kaikki on pakko tapahtua. 

Nimimerkki ”Mami” 

Palaa pääsivulle