Selviytymistarinani 2 – kirjoituskilpailun satoa

Oli tammikuun alku noin kaksi vuotta sitten. Tuumin, että aloitan puheenjohtajan tehtävät uudelleen. Olin vapaalla eri tehtävistä, koska olin vuosi sitten sairastunut. Ja jouduin keskussairaalaan korkean kuumeen takia. Minulla todettiin keuhkokuume ja vasempaan jalkaan tuli ruusu. 

Tarkoitus oli viedä roskat roskakatokseen. Oli varhainen maanantai aamu. Menin raput alas ja huomasin, että jalassa oli jotain, mutta jatkoin matkaa. Kunnes oikea jalka petti ja rojahdin ulko-ovea vasten. Selkään sattui. Mietin, miten pääsen ylös. Aikani pähkäiltyäni huomasin huoltomiehen auton takapihalla. Minulla oli kännykkä mukanani, joten soitin hänelle ja sain vastauksen. Hän tuli ja nosti minut, kuin keijukaisen ylös ja huolehti, että pääsen asuntooni. 

Kun pääsin sisälle varapuheenjohtaja soitti, että jatkanko tehtävissäni. Sanoin: en pysty, koska jalka petti ja olen sen suhteen poissa pelistä. 

Jalkaa särki yötä päivää pari viikkoa. Tilasin Ruokapalvelusta ruokaa, ystävät auttoivat ja muutama kävi kotonani. Naapuritalon palvelusta sain korvausta vastaan kauppa-, siivous-, pyykki- ja kylvetysapua. En pystynyt oikein seisomaan ja selkä kipeytyi. 

En käynyt harrastamassa missään. Katsoin haikeasti ikkunastani, kun naiset meni harrastamaan. Mutta kudoin mustia, punaisia kissoja. Kirjoitin sukutarinaa ja soitin kännykällä ja minulle soitettiin, etten tullut ”mökkihöperöksi”, eikä tullut dementiaa. 

Mieheni oli sairaalassa hoidettavana. Hänellä oli diabetes, dementia ja syöpä. Häntä en käynyt kahteen kuukauteen tervehtimässä. Oli maaliskuu, kun menin hänen luokseen. Hänen katseensa harhaili kunnes tuumin, etkö vaimoasi ”Saaraa” tunne. Tuli tuttu tuike silmiin. Hän tunsi minut vielä. 

Sitten tuli viesti Jalmarista, että on jäähyväisten aika. Tuli suru. 

Taivaan Isä antaa voimia, kun sitä pyytää. Ihminen kestää yksin oloakin, kun on pakko. Hän keksii tekemistä, joka häntä miellyttää. Minä luin, kirjoitin ja soittelin. Kun ankeus yllättää rukoilen ja kerron Taivaan Isälle murheet. Jumalasuhteeni syveni. Hän antaa voimaa, kiitoksen aihetta, kärsivällisyyttä olla vaikkapa yksin. 

Olen luonteeltani seurallinen, mutta osaan olla yksin. Puheenjohtajan tehtävät jäi. Sukutarina tuli kirjoitettua ja opin jotain uutta. 

Aina on toivoa, kun on elämää. 

Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu sopii
”Meidän on luotava uudeksi maa. Raukat vain menkööt merten taa.” 

Kirjoitti nimimerkki ”Sofia” 

Palaa pääsivulle