Paluu – kirjoituskilpailun satoa

Tuulee leppeästi, lämpöisesti, hyväillen. Tuntuu, kuin tuuli olisi hieman lämpöisempää kuin ympäröivä ilma. Metsä nauttii. Isot vahvat puut huojuvat hiljalleen, oksat keinahtelevat ja lehdet hieman värisevät. Pajut ja muut hentovartiset taivuttelevat itseään kainosti. Vallitsee rauha, jonka sisällä on kaikkien hyvä olla. 

Vähitellen tuuli yltyy. Vaikutus metsään on näennäinen. Vahvat puut seisovat itsevarmoina ja notkeat taivuttelevat varsiaan hieman suuremmissa kaarissa. Ei huolta, näin asioiden pitääkin olla. Päivät vaihtelevat. 

Taivas tummenee, tuuli voimistuu, myrskyää. Humisee, kohisee, rasahtelee, paukkuu. Puut tiukentavat otettaan maasta ja notkeat pajut suojautuvat taivuttamalla latvuksensa maahan saakka. 

Yksi puu kaatuu. Siinä on jokin heikko, ontto kohta. Kuollut? Ei. Sen juurakossa näkyy vihreää orastusta, näkyy verso, uuden alku. Verso kasvaa, varttuu ja on kuin edeltäjänsä, mutta ontto kohta on pieni, tuskin havaittavissa, ja pikku puu uskoo kestävänsä tulevat myrskyt yhtä hyvin kuin ympärillään olevat vahvat ja taipuisat. 

Sen tiedän, että puumme pystyy nauttimaan tuulesta, joka on lämpöisempää kuin ilma. 

 Nimimerkki: ”FMD”

Palaa pääsivulle