Nimimerkillä ”Tytön tyllerö” – Kirjoituskilpailun satoa

Tunkio oli paikka, johon nuori ymmärtämätön isäni oli minut vauvana heittänyt. Mun olisi pitänyt olla poika, ehkä olisin ollut arvokkaampi. Onnekseni talossa oli apulainen, joka minut sieltä pelasti. Äitini oli kuollut. Olin ainoa lapsi ja ehkä isä- ja äitipuoleni pitivät pienenä aikuisena, kun oli tartuttava kaikkiin talon töihin.

Olin 5 v. lähtien yksin kotona tai olihan mulla koira veljenä, paras sellainen, joka kuuntelijana ymmärsi. Ainut hyvänpitäjä nuoli kättäni, kun minua itketti. Kukaan ei koskaan puolustanut, oli tultava toimeen omillaan. Olin ensimmäisellä luokalla kun meillä oli vasikka, jolle piti hakea maitoa meijeristä n. 1 ½ kilometrin päästä ennen kouluun menoa. Eräänä aamuna satoi paljon lunta. Tietä ei ollut aurattu, mutta homma piti hoitaa. 5 litran maitotonkka potkuriin ja taipaleelle. Tietenkin myöhästyin koulusta. Opettaja kysyi syytä, en pystynyt kertomaan, häpesin ja purskahdin itkuun. Olihan se rankka jopi 7-vuotiaalle.

Enkä kaivoonkaan pudonnut, vaikka sen reuna oli jäinen. Ämpäri piti ylös nostaa, koska se oli minun työni. Ruuan olivat unohtaneet laittaa, joten elin leivällä koko päivän. Naapuria kävi sääliksi ja tarjosi keittoa. Totta kai söin, kun oli nälkä. Illalla kerroin isälle. Hän suuttui kovasti, että en saa mennä kun meillä on ruokaa itselläkin. Seuraavana päivänä en syönyt vaikka tarjottiin. Mutta näkkileivän otin kun tarjottiin. Illalla isä kuulusteli minua ja selkäsauna siitä seurasi, remmi heilui ja pakarat punoitti.

Kerran olin pesemässä juuriharjalla lattiaa, kun naapurin emäntä poikkesi meillä ja näki. Sanoi äitipuolelleni, että piikanako tätä tyttöä pidät. Silloin tuntui hyvältä kun tulin huomatuksi. Ulkohuussi pesemättä – vasikoille heinät repimättä – tiskit tiskaamatta – likaämpäri viemättä – puut hakematta. Jäi korviin kaikumaan… Litra mustikoita piti kerätä joka viikko lokakuuhun asti. Joskus vähän vaikeaa syyskuussakaan löytää. Mutta kun oli pakko.

Kyllä se totuus taitaa olla, kun joku viisas kirjoitti ”Jos lapselta puuttuu isä niin puuttuu paljon. Jos lapselta puuttuu äiti niin puuttuu kaikki”.

Varhaislapsuuden muisteloita, joista selvisin ja uskon, että Taivaan Isä piti minusta huolen silloin. Niin kuin tänäkin päivänä.

Nimimerkillä ”Tytön tyllerö”

PALAA PÄÄSIVULLE