Muisto työajalta – Kirjoituskilpailun satoa

Eräänä keväisenä päivänä huomasin ilmoituksen avoimien ovien päivästä kaupungintalolla ja päätin lähteä katsomaan miltä vanha työpaikkani näyttää vuosikymmenten jälkeen. 

Olin ollut siivoojana kaupungintalolla ja tietysti silmääni osui heti portaat pääaulaan kivuttuani oranssin värinen vekotin, jota ohjasi nuori nainen. Kone kulki aulaa päästä päähän ja tyttö paineli nappeja, jolloin kone imuroi, kostutti, moppasi ja kiillotti, jos ymmärsin oikein.

Ennen kaikki tehtiin käsin, jokainen työvaihe erikseen. Imuroitiin ja mopattiin, kiillotettiin jo onneksi koneella. On se hienoa nähdä, kun asiat hoituu niin paljon helpommin nykyisin.

Kun Teknillinen virasto 1960-1970 vuoden vaihteessa ilmoitti lehdessä hakevansa naisia keväiseen suursiivoukseen, menin tarjoutumaan ja minut palkattiin. 

Ensimmäisenä aamuna vakituinen siivooja antoi ison sinkkiämpärin ja käski ottaa siihen kuumaa vettä. Sitten sain ison rätin, joka oli leikattu harmaasta flanellista. Pesuaine oli pala mäntysuopaa, joka laitettiin ämpäriin kuumaan veteen. 

Pesuväline oli pieni varreton juuriharja. Suopavesi kaadettiin lattialle ja hangattiin harjalla niin kauan kunnes lika ja vanha vaha irtosi. Oli siinä polvet ja selkä lujilla. Sitten tietysti huuhdeltiin pariin kertaan. Lopuksi lattiat vahattiin Kas-Kas vahalla, joka levitettiin käsin.

Kun vaha kuivui, lattia kiillotettiin lyijy-painolla, jonka ympärille oli kääritty villakangas, yleensä se tarkoitti jonkun siivoojan aviomiehen vanhoja ja  rikkinäisiä villahousuja. 

Ikkunoiden pesu tapahtui niin, että ikkuna irroitettiin puitteineen ja nostettiin lattialle. Siinä pestiin ja nostettiin takaisin paikoilleen. Siellä me tytöt heiluttiin korkean rakennuksen yläilmoissa ikkunoiden kimpussa. Kerran poliisimestari huomasikin meidät ja komensi likkoja heti tulemaan alas, ei tultu. Onneksi tämä on jo historiaa.

Pidin kovasti työstäni ja muistelen monia asioita lämmöllä ja huumorilla. Työkaverit olivat mahtavia ja pomot myös. Kyllä se ”pelkkä siivojan työ” oli minulle kutsumustyö, vaikka siivoustyöntekijöitä arvostettiinkin varsin vähän. Itse olimme ylpeitä työn jäljestä. Oli muidenkin kiva tulla siistiin ja viihtyisään ympäristöön.

Nimimerkki: Mummo mallia -35.

Palaa pääsivulle