Kevät ja sinisiipi – Kirjoituskilpailun satoa

Kevät aamu niin hilpeä koitti
kiurut niityllä lauloi ja soitti
Sinisiipi nyt kolossa kelon
Sauikin keväällä taas uuden elon

Nousi- tiskisti taivasta – maata
enkö jo lentoon lähteä saata
ja se oikaisi siipeä -toista
irti koulueman kahleista noista

Siitä lennähtii läheiseen korteen
taakse jäi aika talvisen horteen
ja se lenteli  vain vailla määrää
kuten järjetön  –  hosuu ja häärää

Näin se riemuitsi päivästä kevään
katsoi aurinkoon niin hymyilevään
puron juoksua seuraili hetken
teki rentukan kukkaan jo retken

Sinisiipi niin kiihkeesti eli
laulu peipposen helkähteli
ja se riemuitsi  –  tansi ja liiti
pieni perhonen  –  sinisiipi

Päivä jumalan ihana –  lämmin
kaiken sai elämään kiihkeämmin
luonto taas talviunesta herää
kohti auringon kultaista kerää

Vaan kun se päivä iltahan ehti
putos´perho  –  kuin kuollut lehti
öinen pakkanen kavala hiipi
ja niin katkesi perholta siipi

Päänsä päivän laskuun se käänsi
viime voimillaan hiljaa äänsi
jätän teille tään ihanan kevään
syliin hämärän helmeilevään

Minä siirryn ja kiitän tästä
kevätpäivästä lämpimästä
elon pituus ei tärkein – vaan laatu
joka hetkestä jotain on saatu

Mai-Lis Könönen

Palaa pääsivulle