Kärsimystie – kirjoituskilpailun satoa

Minun Via Dolorosa alkoi 17.3.2020 klo 8. Olin keskussairaalan leikkausosastolla täysin valmisteltuna lonkkaleikkaukseen. Yllättäen tulikin tieto, että lonkkaleikkaukset on peruttu. 

Tieto oli aika tyrmistyttävä. Usein tulee mieleen, miten olisi ollut nyt hyvää aikaa kuntouttaa itsensä ja päästä syksyllä jatkamaan liikuntaryhmissä. 

Olemme mieheni kanssa 81 v. Hän on paremmassa kunnossa, kuin minä. Hän pääsee kuntoilemaan iki-ihanan Renkomäki –harjun päälle ja saa sieltä myös henkistä jaksamista. Minä en kykene. 

Mielessä liikkuu usein – miten kauan tätä vielä, kunto alenee kohisten, kipu lisääntyy, liikkuminen nyt jo melkein 0. 

Meillä on muuten asiat hyvin. Poikamme perheineen asuu viereisellä tontilla ja tuo meille ruokatavarat ulkorapulle. Tytär tulee 75 km päästä silloin tällöin ulkoterassille päiväkahville kanssamme. 

Yritämme mieheni kanssa säilyttää normaalin päivärytmimme, noin klo 7 ylös, joka-aamuinen 10 min voimistelu, sitten puuron keitto jne. 

Hyvät lukijat, olemme kuitenkin samassa veneessä ja selviämme tästä. 

Kiperissä tilanteissa muistan usein isäni viimeiset sanat äidille vuonna 1972, kun hän sanoi ambulanssin tuloa odotellessa. ”Älä hättäile, kyl myö täst selvitää.” 

Leila Etelä-Lahdesta 

Palaa pääsivulle