Heippa kaikki ystävät – Kirjoituskilpailun satoa

Minä olen Kemijärvellä asunut lapsuuteni. Eihän siellä ollut töitä kaikille, joten oli lähdettävä etelään. Ensin asuin Heinolassa myöhemmin Lahdessa ja sitten Hollolassa. 

Mies löytyi jo 17-vuotiaana, kaksi tyttöä syntyi ja erottiin. Uusi mies löytyi, kun nuorempi tyttäreni pääsi ylioppilaaksi. Lapseni ovat löytäneet oman paikkansa elämäntiellä. Minä olen ollut ikuinen opiskelija, se jäi veriin. Olen suorittanut 7 tutkintoa ja kaikkia töitä olen tehnyt. Yrittäjänä olen ollut 20 vuotta. Olen nauttinut työnteosta. Aina olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä ja oppinut samalla vuorovaikutustaitoja.

Nyt seniorina ollessa olen eläkkeellä, kävin määräaikaisissa töissä 16.3.2020 asti kunnes pomoni sanoi, että nyt sinun täytyisi jäädä koronalomalle, kunnes tauti antaa luvan tulla taas töihin. Kyllä elämä pysähtyi kuin seinään. Joka paikasta vain soiteltiin, ettei voi tulla kun on korona. Minulla oli nimittäin myös paljon vapaaehtoistöitä. Aluksi suoritin Moodle –alustalla yhden koulutushomman vapaaehtoistyöhön ja lähiopiskelu jatkuu syksyllä.

Kyllä minä auttelen miestäni. Hän sai aivoverenvuodon 2018 syksyllä. Kuntoutan häntä kotona, kuntopyörällä ajoa ja sauvakävelyä. Hän on ”rollaattori” potilas muuten. Tulee tehtyä hyvää ruokaa ja leivottua paljon. Pihatöihinkin on aikaa nyt ja luen paljon. Mikä tässä on ollessa. Voi vain kiitellä, että tähän asti olen saanut tehdä aina mitä olen halunnut. Olen niin tyytyväinen. Ystäviä on ikävä, mutta onhan puhelimet, tietokoneet, joilla voi pitää yhteyttä. Voikaa hyvin kaikki ystävät.

Terveisin TM

Palaa pääsivulle